Tästä se alkoi

Facebook-sivuni yksi albumi alkoi pursuilla jo kuvia käsitöistä, joten ajattelin, että jos nyt kuitenkin tekisin blogin. Vaikka näitä kässäblogeja on pilvin pimein niin kuitenkin halusin tämän aloittaa.

Olen aina tykännyt tehdä käsitöitä mutta lähes kaikki kässäopet ovat aina hermostuneet kun en ole osannut. Olen aina ollut sellainen "Oho, tähän tuli tämmönen sytty"-tyyppi. Mutta aina olen saanut valmista ja suurin osa käsitöistäni on ollut kuitenkin käyttökelpoisia. Tosin silloin 80-luvun kankaat olivat ihan kamalia. Varmaan halvimmat mahdolliset mitä tukusta silloin on saanut.
Minulla on ompelukone joka on vanhempi kuin minä, mutta ei sentään mikään poljettava singeri vaan ihan sähköllä toimiva. Sillä olen tehnyt paljon kaikenlaista pientä ja aika suurtakin.
Kutominen (eli neulominen) ja virkkaaminen on aina ollut vähän sellaista takkuamista. Säärystimet ja pipot tulevat hujauksessa mutta suurin osa väärän kokoisia....

En jaksa seurata ohjeita, joissa pitää laskea silmukoita eli kuvioneuleet eivät ole minun juttuni. Ja usein mokaan aina jossain kohtaa, joten aina niistä tulee vähän erinäköisiä kuin malli mutta ihan ok kuitenkin. Olen nyt päässyt yli siitä, että jos epäonnistun, menee hermot ja nakkaan roskiin.
Jos mokaan, mietin että jaksanko purkaa vai teenkö vaan tylysti loppuun asti virheineen päivineen. Aika usein teen loppuun. Joskus etenkin ompeluksissa totean että parempi tehdä kokonaan uusi. Joskus kangas kärsii purkamisesta niin että pääsee lopulta helpommalla tekemällä uuden.

Eräs minun kanssani samalla luokalla lukiossa ollut nainen perusti tänne kaupunkiin lankakaupan ystävänsä kanssa. Kävin ostamassa kesäpipoon langat ja tein aika surkean esityksen piposta. Talvemmalla kävin hakemassa lankoja tuubihuivia varten ja siitä se sitten lähti. Siitä lähtien minulla on ollut koko ajan puikoilla jotakin. Ystäväni opetti kaupassaan minut tekemään villasukan kantapään, joten niitäkin olen tehtaillut aika läjän. Ensimmäiset olivat ihan hirveitä mutta kyllä se sitten alkoi sujua.
Nyt olen jo tehnyt itselleni kohta kolme villapaitaa, serkuilleni takkeja ja kaikkea muuta pientä.
Mieheni hiukan jo kyselee että kuinka paljon minulla oikein menee rahaa lankoihin mutta en aio lopettaa vielä. Onneksi minulla on aika paljon lankoja vielä jemmassa erinäisten töiden jäljiltä...ja aika monta työtä kesken.

Olen mummoni tyttö eli aina jos jotain vaatetta täytyy heittää pois, leikkaan siitä käyttökelpoiset napit, nauhat ja vetoketjut irti. Käytän niitä sitten töissäni. Ostelen kyllä nappeja mutta kerään niitä myös kaduilta tms. mistä löytyy. :) Huom. pesen ne kyllä.
Viimeksi mummolassa käydessä mummo sanoi, että ota tuolta jos haluat nappeja. Otinhan minä!! Mummon aarteita. <3
Kankaatkin ovat jotain jämäkankaita mitä on jäänyt tai olen jostain saanut. Kierrätystä ja ekologisuutta käytän niin paljon kuin pystyn. Siihen perustuu sekin, miksi voin ostaa kalliita lankoja. Ne yleensä kestävät paremmin ja silloin vaatteen käyttöikäkin on pitkä.

Innostuin nyt tekemään trikoopipoja ja työkaverit tilasivat niitäkin aika paljon. Joten myös ompelutöitä on jonossa.

Eli tässä blogissa tulet näkemään ompelu- ja neulontatöitä. Ja ehkä jotain virkattuakin.
:)
Yritän laittaa ohjeita mutta en välttämättä ole niissä parhaimmillani...
Toivottavasti saatte inspiraatiota! Uskallatte kokeilla ja epäonnistua! Nautitte onnistuneista töistä vaikka niissä onkin virheitä!

Terveisin Hippityttö

Kommentit